STOCKHOLM FURNITURE FAIR & NORTHERN LIGHT FAIR 2011
Katsaus Tukholman kalustemessuihin sekä arkkitehtuuria ja muotoilua käsittelevään Pecha Kucha-iltaan 8.2.2011
Reportaasi julkaistu siistittynä Arkkitehtiuutisissa
Maaottelun henkeä ja nuorten muotoilijoiden ”viisitoistaminuuttinen”
Kuudettakymmenettä kertaa järjestettävät Tukholman kalustemessut ovat Ruotsissa sijaitessaan maantieteellisesti ja kulttuurisesti kuin vuoden toinen kotimainen sisustamisen ja kalustamisen messutapahtuma. Messuilla oli jälleen runsas tarjonta sekä pohjoismaalaisia että muita maailmanlaajuisia kaluste- ja valaistusalan yrityksiä. Moooin ja FLossin kaltaisten Manner-Eurooppalaisten ”high end” brändien mukana olo luo messujen tarjontaan oman kultivoituneen lisänsä. Mullistavia tuotelanseerauksia tai innovatiivista messuarkkitehtuuria ei kuitenkaan ole näiltä yrityksiltä Tukholman messuja varten tarjolla.
Ruotsalaiset kalustamisen laatumerkit kuten Lammhults, Swedese, Blå Station ja Offect marssittavat messuille yleensä laajan repertuaarin tuotteitaan heinäladon kokoisille osastoilleen aseteltuina. Sirkushuveja ja yleisön kosiskelua harrastetaan lähinnä tummien baristojen avulla. Kyseisten valmistajien tuotteiden kunniaksi kuitenkin todettakoon niiden näyttävän usein samanaikaisesti sekä asiallisilta että leikillisiltä, toisin sanoen itseriittoisilta mutta ystävällisiltä.
Samaa henkeä edustavat myös kotoisen Viveron kalusteet, jolta löytyy aina piristäviä uutuuksia suomalaiseen kalustetarjontaan. Tällä kertaa kyseessä oli Yuki Aben Inari-sohva, joka erikokoisista tyynyistä koostettuna pyrkii eroon aulakalusteiden perinteisestä virtaviivaisesta raamikkuudesta. Artek on usein onnistunut hyvin yksinkertaisilla mutta vaikuttavilla messuosastoillaan. Tällä kertaa ilmassa roikkuva puoliympyrän muotoinen seinä rajasi alueen kuitenkin liiaksi muusta ympäristöstä. Martela vuorostaan oli lähtenyt tavoittelemaan mediaseksikkyyttä Karim Rashidin ”Koop”-nojatuolin avulla. Toinen Martelan uutuuskaluste, modulaarinen ”Diagonal”-sohva/tilanjakaja edusti vuorostaan paremmin yrityksen profiilia. Tuote tarjoaa hyvät mahdollisuudet tilan ja käyttäjän väliseen vuoropuheluun modulaarista kalustetta hyväksikäyttäen.
Messujen mielenkiintoisin ja ajatuksia herättävin anti on kuitenkin aina tarjolla nuorille muotoilijoille ja kouluille tarkoitetussa Greenhouse-näyttelyssä. Näyttelyn arkkitehtuurista vastasi nuoren ruotsalaisen muotoilun edustaja Jens Fager. Jos muut hallit tarjoavat staattista markkinatalouden realiteettien ohjaamaa versiotaan kalustamisen ja suunnittelijan intuition välisestä vuoropuhelusta, räväyttää Greenhouse esille riippumattomuudesta ja terveestä irrationaalisuudesta kumpuavaa fyysiseen muotoon puettua haastamista. Toisin sanoen, näyttely on monelle mukana olevalle ainoa kerta kun he pääsevät esittelemään omaa osaamistaan omissa nimissään, jolloin hetki auringossa muovataan mieluummin huutomerkiksi kuin kuiskaukseksi.
Ero viereiseen suureen halliin asettuneiden pikkutakkeihin ja värikkäisiin solmioihin sonnustautuneiden sohvaryhmiä esittelevien myyntiedustajien edustamaan maailman on huomattava. Sekä Greenhousen estradilla että ns. karvalakkiosastolla oli esillä kalusteita = fyysisiä objekteja jotka täyttävät kukin tietyn funktion. Keinonahkainen upottava sohvaryhmä kokoaa ydinperheen tehokkaasti television ympärille ja halvan tuotannon maista kärrättyjen komponenttiensa ansiosta takaa myös valmistajalleen ja jälleenmyyjilleen kelpo katteen. Tarpeen ja sen tyydyttämisen välinen sykli on selvä, eikä meidän tarvitse haastaa itseämme suhteessa objektin olemassaoloon.
Kun taas kohtaamme Korealaisen Jaeuk Jungin kalusteen, tai pikemminkin teoksen, jossa Thonet-tuoli oli upotettu kellertävään muovin sisään (tämä tehtynä kuitenkin niin, että istumisen funktio tuli edelleen täytettyä) joudumme hieman vaivaamaan itseämme objektien kategorioilla tai vähintään omalla vilpittömällä reaktiollamme. Kyseisen objektin esittelytekstin mukaan inspiraatiota oli haettu Andres Serranon Piss Christ-valokuvasta, jossa krusifiksi on upotettu ureaa sisältävään lasipurkkiin. Lieneekö tässä viittaus kohteeksi valitun tuolin ikoniseen asemaan.
Jututettuani eräänä vuonna itselleen alueelta loosin hankkinutta ruotsalaista muotoilijaa greenhousen merkityksestä, totesi hän happamasti, jotta suurten kalusteyritysten headhunterit eivät alueelle nenäänsä työnnä. Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoilla on kuitenkin kuulemma perinteisesti käynyt flaxi varsin kiitettävästi. Vaikka esiteltävät prototyypit harvoin kelpaavat sellaisinaan suoraan tuotantoon, näkevät rutinoituneet kykyjenetsijät kyllä kenen käyntikortin aikovat kantaa messujen roskakorien ohitse toimistonsa pöydälle saakka.
Rahaa, viinaa ja sukupuolielimiä
Laadusta ja näkemyksellisistä eroista voi aina kiistellä, mutta Ruotsin etulyöntiasema määrällisesti mitattaviin asioihin täytyy vain hyväksyä. Kyse ei ole pelkästään messuhallien kuutiometreistä, ulkomaalaisten laatumerkkien näkyvyydestä tai edes oheisseminaarien määrästä. Kalustemessujen aikana Tukholman keskustassa majailevat galleriat, kalustekaupat ja -yritykset pistävät Stockholm design week- nimikkeen alla pystyyn hämmästyttävän laajan tarjonnan iltaohjelmaa. Ohjelma tai edes näyttelyt eivät yleensä pidä sisällään välttämättä mitään kovin mullistavaa vaan luottavat kruunaamattomaan menestysreseptiin: ilmainen tarjoilu ja hyvä seura.
Tiistai-iltana oli kuitenkin tarjolla myös laadukasta ohjelmaa Bernsin salongissa pidetyssä Pecha Kucha-illassa. Kyseessä oli uudistuneen arkkitehtuuriin ja muotoiluun erikoistuneen Form-lehden lanseeraustilaisuus. Avauspuheenvuorojen aikana mikkiin tarttunut tilaisuuden sponsori muistutti kuulijoita elämän perusasioista toteamalla: ”Vaikka arkkitehtuuri on tärkeää, on raha vielä tärkeämpää, sillä ilman rahaa ei ole arkkitehtuuria, eikä teillä asiaa baaritiskille tilaisuuden jälkeen”. Jossain muussa ympäristössä ja tilanteessa tämän olisi voinut helposti käsittää katteettomana löpinänä, mutta Pariisin oopperataloa muistuttavassa salissa Östermalmin kupeessa, sai kursailematon repliikki yleisön aplodit ansaitusti osakseen.
Kalustemessujen tämänvuotinen kunniavieras Arik Levy, aloitti puheensa esittelemällä käsitteellistä muotoilua edustavat ”Dick”, ”Pussy” ja ”Ass”-nimiset kirjahyllyt. Esineet olivat muotoilunsa puolesta uskollisia esikuvilleen, tosin viileän tyyliteltyyn muotokieleen typistettyinä. Säilyttämisen funktion lisäksi Levy esitteli kyseiset tuotteet kommunikointiin tarkoitettuina esineinä, joidenka avulla pariskunnat voivat lähettää signaaleja toisilleen.
Takaisin luontoon ja hiljaisuuteen
Islantilaisen Kurtogpi-arkkitehtuuritoimiston edustaja esitteli toimistonsa suunnittelemia asuinrakennuksia, joissa sisä- ja ulkotilan toisiinsa limittäminen atrium-pihaa hyväksikäyttäen oli toteutettu varsin onnistuneesti. Ottaen huomioon kuinka helposti kyseisellä ratkaisulla voidaan avartaa sisätilaa tuhlaamatta asuinneliötä ja korvata lämmitettyä kahden kerroksen korkuista avointa sisätilaa, näkisi sitä suosittavan enemmän kotimaisessakin pientaloarkkitehtuurissa. Samaa teemaa kosketteli myös Thomas Sandell omassa luonnon ja arkkitehtuurin vuoropuhelua kartoittavassa puheessaan.
Jos Sandell korosti suomalaisia juuriaan ja niiden velvoittamaa henkistä perintöään arkkitehtinä, halusi Tukholman Konstfackiin kalustemuotoilun professuuria hoitamaan pestattu Vesa Honkonen vuorostaan profiloitua mieluummin arkkitehdiksi kuin suomalaiseksi arkkitehdiksi. Sanojensa painoksi hän esitti kuinka puhumisen sijaan skissien piirtäminen on varsin yksiselitteinen ja universaali tapa kommunikoida.
Messujen aikaiseen ohjelmaan sisältyi myös mainio ”20 Designers at Biologiska”-näyttely. Pohjoismaista luontoa esittelevä biologinen museo lienee monille tuttu Tukholman risteilyjen tai viikinkihenkisen ulkomuotonsa ansioista. Nyt se näyttäytyi laboratorioina tavallisesta poikkeavan muotoilunäyttelyn järjestämisessä. Lopputulos oli tunnelmallinen, häkellyttävä ja innostava. Jos puhutaan ruotsalaisista kalusteista, mainitaan kopiointi hyvin herkästi erään keltasinisen mammutin ansiosta. Jos me siis vuorostamme lähtisimme mukaan leikkiin ja kopioisimme Ruotsista rohkeimmat sekä ennakkoluulottomimmat ideat. Vastaavan näyttelyn järjestämisessä olisi luonnontieteelliselle tai kansallismuseolle ja Design Weekille miellyttävä haaste.
Teksti ja kuvat - Tatu Ahlroos 2011
