INSPIRAATIO, Missä olisinkaan ilman sinua - 12.2013
Julkaistu Ornamotiedotteen hallituksen palstalla
Tehdäkseen luovaa työtä on keskusteltava jumalten ja pelehdittävä muusien kanssa. Tätä kutsutaan myös inspiraation hakemiseksi. Sitä on käytännössä toisten työstä innostuminen, uusien asiayhteyksien löytäminen sekä kutkuttaville kokemuksille altistuminen.
Oman työnsä luovuuden mittarina voi pitää sitä kuinka paljon henkilökohtaiselle inspiraatiolle voi antaa liekaa. Sisustusarkkitehti tekee asiakaspalvelutyötä, jossa on asetettava oma inspiraationsa ja asiakkaan toiveet vaakakuppiin. Vaikka kuvat ränsistyneistä renessanssihuviloista saisivat inspiraatiomittarin värähtelemään, ovat ne sellaisenaan huono lähtökohta tuusulalaisen omakotitalon sisustuksen määrittäväksi tekijäksi. On silti huomioitava mikä erottaa sisustusarkkitehdin putkimiehestä. Jälkimmäinen näyttää ammattitaitonsa käsinkosketeltavan konkretian kentällä. Sisustusarkkitehti vuorostaan antaa panostaan toiminnallisuuden ohella myös elävöittämällä tilaa: hän ulottaa työnsä hedelmät asiakkaan psyykkeeseen.
Ostaessaan palveluja sisustusarkkitehdilta, muotoilijalta, vaatesuunnittelijalta, etc. asiakas ei tilaa pelkästään viivoja paperilla, vaan suunnittelijan yksilöllisen näkemyksen ja tulkinnan toimeksiannosta. Tällöin inspiraatiolla on olennainen osa tuon näkemyksen syntymiseen. Nyt suunnittelijan on lähestyttävä inspiraatiomittariaan kohottanutta tekijää dekonstruktiivisesti ja kysyttävä itseltään: mikä minua tässä viehättää ja kuinka se on sovellettavissa työn alla olevaan kohteeseen? Tämä ei tarkoita inspiraation vesittämistä ja kastrointia, vaan luovaa soveltamista. Suunnittelija on tällöin kuin apina, joka hiffaa siirtää huoneen nurkkaan sijoitetun laatikon (inspiraation lähde) katosta roikkuvan banaanin (palkkio suunnittelutyöstä) alle napatakseen sen (suunnittelija ruokkii perheensä ja maksaa veronsa).
Maantieteellisellä sijainnilla (kylmä pohjola) ja henkisellä perimällä on toki myös osansa inspiraation löytämisessä. Kun suomalainen muotoilija samoaa metsässä, saapuu hän kotiin sylissään groteski pahkan pahainen. Näistä luonnon hänelle antamista muotoaihioista hän sitten nöyrästi pelkistää, kunnes hänen sisäinen teollistunut maailmankuvansa nyökkää hellästi. Luonnonmuodosta jää silti muistoksi näyttelykatalogiin painettu sana suomalaisen muotoilijan alkukantaisesta tarpeesta takaisin luontoäidin nisulle. Hänen muusansa ei siis ole ranskalainen nyrpeän vaarallinen ”femme fatale”, espanjalainen kuohuvaverinen ”Carmen” tai italialainen valkosipulin ja viiriäisen maksan tuoksuinen ”mamma” vaan ummehtuneen sammaleen ja homeisten lampaankääpien tuoksuinen ”äiti maa”.
Toinen suomalaisiin muotoilijoihin, etenkin arkkitehteihin, pesiytynyt taipumus on hinku merelle purjeen alle killumaan. Tämä on varsin ymmärrettävää, jos henkisen metsämäisyyden korostaminen alkaa maistua puulta on heillä tällöin teoreettinen mahdollisuus nostaa ankkuri ja suunnata kurssi kohti kultivoituneemman pääoman manteretta.
Yhtä kaikki: Inspiraatio ei ole pelkkä henkinen kahvikuppi työpäivän lomassa tai korporatiivisen käyrän kohottaja; inspiraation vastaanottaminen on elämän rakastamista.
Teksti ja kuvat - Tatu Ahlroos 2013
Inpiraatiota löytää mistä vain: Matkoilla poissa arjesta, arjen askareista sekä esimerkiksi vaikka lasten luovasta hulluudesta. Selvää on että sisustaja löytää inspiraatiota (kenties myös ideoita) kolleegoiden työstä. Ohessa koonti kuvista jotka saavat TCD:n virallisen ammatillisen inspiraatiomittarin nousemaan:
TCD:N INSPIRAATIOKUVIA - LATAA TÄSTÄ
